Luukin 8,6 km ulkoilureitti

Ikävöin edelleen Ranskan ihanille patikointireiteille. Peilloniin vievästä reitistä jo kerroinkin, Cap Ferratin kierros odottaa vielä vuoroaan. Koska sinne en kuitenkaan pääse nyt takaisin, päätin kokeilla vaihteluna peruslenkkeilyreittiini paikallisia ulkoilureittejä. Ensimmäisenä kokeiltavaksi pääsi tänään Luukin ulkoilualue Espoossa - tosin Luukin alue kuuluu Helsingin kaupungille, joka osti alueen Espoolta 1961.

Auto parkkiin Luukin kartanon laajalle pysäköintialueelle, jonne ainakin näin pilvisenä kesälauantaina auto mahtui hyvin, ja menoksi. Luukista löytyy eri pituisia reittejä, lyhyin 2,5 km, pisin 8,6 km. Olin kotona miettinyt, että tällä ensimmäisellä kerralla tyytyisin 5,6 km lenkkiin ja sitten jollain toisella kertaa kierrän sen pidemmän.

Koska lähdin kiertämään reittiä vastapäivään, olivat ensimmäiset pari kilometriä yhteisiä siniselle (5,6 km) ja keltaiselle (8,6 km) reitille. Niinpä saatoin jättää lopullisen päätöksen teon myöhemmäksi. Reitit erkanevat 2,3 km kilometrin kohdalla.

Reitillä ei pääse eksymään väärään suuntaan, sillä opasteet ovat näin selkeitä pitkin matkaa. 

Patikointi on helppoa, kun tie on näin hyvä koko reitin. 

Luonnontilaisessa metsässä puut saavat olla juuri niin kuin sattuvat olemaan. 

Reitin ensimmäinen lampi, Hepolampi, ei näkynyt reitille, mutta kyltti opasti lammelle eikä sinne ollut tieltä kuin muutama kymmenen metriä, jos sitäkään. 

Haukilammen rannasta löytyi piknikpaikkoja. 

Sininen ja keltainen reitti erkanevat Haukilammen pohjoispäässä. Sinistä reittiä takaisin matka olisi ollut kolme kilometriä lyhyempi, mutta Haukilammen vastaranta olisi ollut ainoa vesistö sen reitin varrella. Keltaisen reitin varrella oli luvassa neljä uutta lampea ja koska kaipasin vesinäkymiä reitilleni, valitsin sen. Lyhyemmällä reitillä myös paluumatka olisi ollut osittain sama kuin menomatkalla, ei paljon, mutta riittävästi kallistamaan päätökseni toiselle reitille.

Mustalammella uiskenteli joutsenpariskunta. Harmi kun minulla ei ollut pokkaria parempaa kameraa mukana, en saanut zoomattua joutsenia suuremmaksi. 

Suomalainen viidakko saniaisineen.

Mustalammen jälkeen seuraava lampi oli Väärälampi, mutta sen rannalle päästäkseen olisi pitänyt tehdä muutaman sadan metrin poikkeama varsinaiselta reitiltä eikä siihen energiani juuri sillä hetkellä riittänyt.

Halkolampi kenties... Sen verran toistensa oloisia ja näköisiä nämä lammet olivat, että nimet saattavat mennä näissä kuvissa sekaisin. 

Halkolammen rannalta löytyy grillikatos. Vastaavanlainen on myös Kaitalammen rannalla. Eikä näihin päästäkseen tarvitse kävellä kilometritolkulla, sillä vain parinsadan metrin päässä on yksi alueen parkkipaikoista. 

Puuvajasta löytyy puita grilliin.

Kaitalammella on komea laituri, mistä pääsee uimaan. Grillauspaikka on tässä samassa kohtaa. 

Reitti kulkee vain pienen pätkän Kaitalammen vartta ja kääntyy sitten Luukin golfkentän viertä takaisin kohti lähtöpaikkaa.

Luukin kartanoalue on vanha, kartano on mainittu asiakirjoissa jo 1601. Nykyinen kartanorakennus on vuodelta 1925. Se on aivan loistavalla paikalla: kartanosta avautuu upea näkymä alas Luukinjärvelle. Kyllä siellä on kelvannut asustella!

Nykyisin kartanossa on kahvila, josta saa pientä purtavaa ja lounastakin ainakin näin kesäisin. Kartanoa voi vuokrata yksityistilaisuuksiin, kuten vaikkapa häihin. Alueella on myös leirintäalue asuntovaunuille/-autoille ja uimaranta.

Sportstrackerin mukaan 8,6 kilometrin reitti paisui lähes 10 kilometrin mittaiseksi, sen verran paljon tein varsinkin alkumatkasta poikkeamia pääpolulta. Niinpä koin ansainneeni juustokakun palasen kartanon kahvilasta. Oli hyvää! 

"Laitetaanko tuoreita mansikoita mukaan?" kysyi kahvilan kassarouva. No tietenkin! 

Ei tämä reitti ihan täysin poistanut Ranskan kaipuutani, mutta oli kyllä ihan miellyttävä kokemus. Saatanpa ottaa tavaksi käydä täällä lenkillä, vaikka viherpiipertäjä sisälläni ei tykkääkään siitä, että lenkille mennään autolla. Reitti ei myöskään ole valaistu, joten syksyn ja talven pimeinä arki-iltoina sinne ei viitsi mennä.