Kun ajaa Route66:a St.Louisista länteen, ei voi välttyä näkemästä
Meramec Caverns -kylttejä. Tienvarsimainoskylttien tuloksena päädyimme vierailemaan näissä luolissa, jotka osoittautuivat tippukiviluoliksi ja paikaksi, jossa legendan mukaan Jesse James, tuo 1800-luvun lainsuojaton, piileskeli jossain vaiheessa elämäänsä.
Tippukivet luolissa olivat hienoja, mutta niiden esittelytapa oli muutaman asteen verran liian amerikkalainen meikäläisen makuun.
Luolassa edettiin oppaan johdolla niin, että opas laittoi valoja päälle ja pois sitä mukaa kuin edettiin. Aina välillä oli hieman villimpää valoshow'ta, jolloin valot vaihtuivat eri värisiksi. Hmm, kyllähän ne tippukivet näyttivät hienoilta eri valoissa, mutta hienoilta ne olisivat näyttäneet ihan sellaisenaankin.
Tunnin ja 20 minuuttia kestänyt kierros päättyi eräänlaiseen tippukiviteatterisaliin. Vastassa oli vaikuttavan hieno tippukiviseinä, jota asetuttiin katsomaan katsomon penkeille. Valoshow'n siivittämänä kuultiin kaksi kappaletta: Missourin kansallis(osavaltio?)laulu
Missouri Waltz sekä Yhdysvaltain kansallislaulu
God Bless America. Kun jälkimmäinen laulu oli lopuillaan, tippukiviseinään heijastettiin valoilla Yhdysvaltain lippu. Oi huoh.
Jos pitäisi valita tippukiviluolavierailuista tämä tai
Sardinian Grotte Nettuno, ei epäilystäkään, kumpaan päätyisin. Luonnollisuutta arvostaen Sardinia voittaisi ehdottomasti. Mutta olihan tämäkin kokemus ja elämys.
 |
| Luolassa kuljettiin oppaan johdolla, ja opas sytytteli valoja etenemisen mukaan. |
 |
| Välillä tippukiviä saatiin ihailla normaalissa valaistuksessa. |
 |
| Välillä valoissa oli väriä hieman enemmänkin... |
 |
| ... oli myös vihreää... |
 |
| ... ja sinistä. |
 |
| Tämä oli se "teatteriseinä", johon heijastettiin musiikin säestyksellä valoshow päättyen Amerikan lippuun. Luolien kotisivulla on muuten linkki pieneen pätkään uudistettua loppuesitystä, ei välttämättä kannata katsoa. |
 |
| Luolan yhteydessä on pieni kahvila, josta sai mm. ihan hyvää pizzaa. |
Kommentit
Lähetä kommentti