Putouksen yleisössä

Eihän tämä varsinaisesti mikään matka ollut, mutta melkoinen elämys kuitenkin ja ansaitsee siten paikkansa Pallon palasten joukossa.

Nimittäin Putouksen suoran lähetyksen seuraaminen studioyleisössä viime lauantaina. Meitä oli yhteensä kuuden hengen joukko, kolme aikuista ja kolme 9-12-vuotiasta lasta, osana isoa yleisöä. Pari vuotta sitten pääsin kokemaan tämän riemun ensimmäisen kerran, silloin arvonnasta voittamillani lipuilla. Kun tämän kauden liput tulivat myyntiin viime syksynä, en jättänyt asiaa arvonnan varaan, vaan hankin satsin lippuja joululahjaksi niin meille kuin veljeni perheelle.

Paikalla Studiotalolla, jossa Putous kuvataan, on oltava viimeistään puoli tuntia ennen suoran lähetyksen alkua, eli klo 19. Lähinnä pysäköintipaikan vähyyden vuoksi olimme paikalla vielä puoli tuntia tuota ennenkin - ja saapuessamme Studiotalon ala-aula oli jo täpötäynnä innokasta yleisöä.

Tuo ylimääräinen puolituntinen oli melko tylsää odottelua. Kellon lähestyessä seitsemää pääsimme siirtymään kerrosta ylemmäs, ja sinne mennessä tarkastettiin liput. Yläaulasta löytyi kaikille karkkipussit, mutta ei juomia, toisin kuin viime kerralla. Hiukan jo huolestuimme, kun olimme lupailleet ensikertalaisille, että sieltä saa kyllä juomaa eikä tarvitse siksi varata vesipulloa mukaan.

No, yläaulassa odotteluaika oli lyhyt, ainakin meille, jotka pääsimme sinne viimeisten joukossa. Seuraavaksi edessä oli pitkähkö kävelymatka kapeita käytäviä pitkin kohti kuvausstudiota. Studion sisäänkäynnissä oli jääkaappeja ja kylmäaltaita, joista sai napata mukaansa juomista. Huh, ei sitten tarvinnutkaan kärvistellä kuivin suin seuraavaa paria tuntia. Liikaakaan ei kannata juoda, sillä studiosta ei pääse vessaan koko lähetyksen aikana. Mainoskatkot ovat niin lyhyitä, ettei mitään mahdollisuutta ehtiä pujotella yleisön seasta vessaan ja takaisin.

Lähetys on valmiina alkamaan. Tällä kertaa aloitettiin sketsillä.

Studion katsomossa ei ole merkittyjä paikkoja, joten nopeimmat vievät parhaat paikat. Tällä kertaa tosin iso osa paikoista oli valittu postilaisille, joita oli paikalla iso ryhmä - mikä lie virkistys-/sponsori-ilta ollut heillä. Koska tulimme studioon aika lailla viimeisten joukossa, oli tarjolla vain takarivin paikkoja. Sieltähän toki näkee hyvin, mutta haittapuolena on pystysuora selkänoja ja hyvin kapea penkki. Ja viime kerralla olimme ihan samoilla paikoilla, joten istumapaikka tuntui hieman masentavalta.

Mutta onneksi studioisäntä komensi täyttämään myös rappusten kohdat, jottei yleisön joukossa näytä sitä kuvatessa olevan tyhjiä kohtia. Hyödynsimme tilaisuuden ja siirryimme lähemmäksi lavaa rappusille istumaan. Siitä olikin mukava seurata koko lähetys.

Studioisäntä ohjeisti meitä yleisöä ennen lähetyksen alkua, miten käyttäytyä: älkää tuijottako ruutua, vaan katsokaa esiintyjiä, älkää räplätkö puhelimia, nauttikaa virvokkeita ja karkkeja vain mainoskatkoilla, jne. Harjoittelimme myös taputusta ja naurua. Näyttelijät kävivät lavalla esittäytymiskierroksella pari minuuttia ennen suoraa lähetystä.

Sitten oltiinkin valmiita suoraan lähetykseen.

Alkumusiikit ja tunnarit menossa telkkarissa, näyttelijöitä odotellaan lavalle.

Isä Nitro ja Jenni Vartiainen valmistautuivat lavalla etukäteen nauhoitetun osuuden pyöriessä ruudussa.

Aina Inkeri Ankeinen ja Mikko Kuustonen odottelevat omaa vuoroaan.

Mainoskatkolla viriteltiin lavaa Amurin Enkeliä varten.

Puolitoista tuntia kului vauhdilla. Nautin ohjelman seuraamisesta paikan päällä yhtä paljon kuin viime kerrallakin, eli paljon. On hienoa nähdä, miten ohjelma syntyy. Tässä jaksossa oli myös kiinnostavia vierailijoita, mikä ei tehnyt vierailusta ainakaan yhtään huonompaa.

Kotikatsomossa pääsee kyllä huomattavasti helpommalla, sillä taputtaminen ja kannustaminen käy ihan kevyestä iltajumpasta. Katsomon penkki ei myöskään ole mitenkään peppuystävällinen, Jos vielä joskus menen tuonne katsomaan lähetystä, yritän muistaa ottaa jonkinlaisen pehmusteen peffani alle.

Joukkiomme 9-vuotias oli ohjelman alkuhetkillä ahdistunut ajatuksesta, että välillä ei nyt pääsekään omaan huoneeseen, vaan koko ohjelma on katsottava alusta loppuun asti. Onneksi ohjelma ja tunnelma vei hänetkin mukanaan ja alun harmitus unohtui, vaikka kaikki sketsit eivät lapsille ihan avaudukaan.

Tämä ei enää ohjelmaan mahtunut: synttärionnittelulaulu kaikkien hahmojen voimin Mikko Kuustoselle.

Nopea räpsy katsomoon lähetyksen loputtua. 

Kaiken kaikkiaan taas ehdottoman nautittava ja suositeltava kokemus. Menisin uudestaan vaikka heti!